Search

Essi Nieminen

Updated: Nov 30, 2021

Miten kuvailisit taiteilijuuttasi? Luomisen vimma on minussa aina läsnä, tavalla tai toisella. Taiteilijuus on tapa katsoa maailmaa. Tällä hetkellä haluaisin maalata ja piirtää koko ajan. Työskentelyni on kokeilevaa, materiaalilähtöistä ja vaihtelevaa. Toisinaan työskentelen intuitiivisesti, suurpiirteisesti, leikkisästi ja vauhdikkaasti, toisinaan kaipaan kuria, tarkkuutta ja järjestystä. Värien hehku on keskeistä työskentelylleni, viime vuosina väripalettini on ollut melko hempeä; paljon pastellia, keltaista ja erilaisia hurmaavia mudan ja saven sävyjä. Syksyn aikana olen lähestynyt myös räikeämpiä ja tummempia värimaailmoja. En halua suhtautua taiteeseeni tai taiteilijuuteeni liian vakavasti: tulee mitä tulee. Teen asioita, jotka tuntuvat rehellisiltä ja aiheuttavat minussa eri syistä jonkinnäköistä kutkutusta. Maalaan, piirrän, valokuvaan, rakennan, vedostan, tarinoin… Asioiden, ajatusten ja materiaalien yhdistely ja järjestely tuntuu minusta hyvältä. En pelkää huumoria taiteessani. Tunnen usein hellyyttä omaa taidettani kohtaan.


Minkälaiset teemat kiinnostavat sinua työskentelyssäsi? Viime aikoina olen maalannut ilman sen suurempia ennalta määriteltyjä teemoja tai aiheita. Olen keskittynyt kerroksiin, väriin ja rytmiin, ja antanut jonkinlaisen maailman tai tilanteen tai olennon vain syntyä. Se on taiteen voimaa: voi syntyä maailmoja, joita ei ”ole olemassa”. Tai joita ei voida selittää. Jotain, joka on melkein jotain, mutta ei kuitenkaan ihan. Se kutkuttaa ja tekee tilaa uudelle. Siinä on jotain utopistista, lämmintä ja pehmeää. Asioita ei ole pakko alleviivata, lokeroida tai määritellä. Ne voi olla muuntuvia, vaikeasti määriteltäviä, tai sellaisia mitä ei ole vielä aiemmin osattu nähdä tai kuvitella. Viime keväänä maalasin koiria. Aihe ei ollut minulle sinänsä olennainen, tärkeintä oli, että sain maalata paljon ja keskeytyksettä. Käytin referenssikuvia, mikä mahdollisti vapauden tutkailla maalaamisen mahdollisuuksia; erilaisia tapoja levittää väriä. Se oli tosi ihanaa ja vapauttavaa. Minusta tuntuu hyvältä, jos joku pieni, vaatimaton tai ”merkityksetön” ikuistetaan maalaukseen. Esimerkiksi peruna tai paperinpala. Pienellä on merkitystä. Ja jotenkin kun sen maalaa siitä tulee jotain suurta. Alkaa miettiä: mikä on tuon perunan tarina? Hierarkioita, ennakkoluuloja ja valta-asetelmia haluaisin purkaa. Myös omassa ajattelussani.


Minkälainen on työskentelyprosessisi? Olen melko tuottelias. Nautin maalaamisesta toimintana. Väri ja rytmi syntyvät usein hyvin intuitiivisesti. Joskus pysähdyn hämmästelemään ja pohtimaan seuraavaa siirtoa. Tärkeintä kuitenkin on, että liikettä tapahtuu ja teos menee johonkin suuntaan - ei niin väliä onko se eteen- vai taaksepäin. Toisinaan teen tarkoituksella häiritseviä tai ”vinksahtaneita”, epäharmonisia, ärsyttäviäkin, ratkaisuja. Näin haastan myös omaa prosessiani ja ajatteluani. Työskentelyni on kerroksellista ja vaiheikasta. Prosessini on harvoin johdonmukainen ja suunnitelmallinen. Tyypillisesti maalausprosessini alkaa siitä, että maalaan vimmaisesti värialueita, tai jotakin minua provosoivaa. Siitä alkaa liike. Maalaaminen on reagointia, vertaamista, joustamista, hillitsemistä, yllättymistä. Leikkisyys, kokeilu ja uteliaisuus on ominaista työskentelylleni. Toisinaan maalaan kuvien pohjalta. Kuvat toimivat minulle eräänlaisina visuaalisina ”ankkureina”; havainnosta tehdessä ei tarvitse keskittyä niin paljon sisällöllisiin valintoihin, ja energiaa vapautuu ilmaisuun. Käyttämäni kuvat saattavat olla vaikkapa internet-meemejä, vanhoja postikortteja tai kirpputorilta löytyneitä valokuvia. Tuntuu kutkuttavalta maalata rinnakkain vaikkapa vesitornia, grillimakkaraa ja meemikoiraa. Ei ole niin väliä mitä kuvassa on, kunhan joku siinä kiinnostaa. Maalaan joskus myös asetelmia. Maalaan pääasiassa öljyvärillä ja oilstickeillä. Tutkin ja etsin jatkuvasti uusia maalausaineita, pohjia, materiaaleja ja välineitä. Haaveissani on tehdä itse myös omat öljymaalini. Maalaamisen lisäksi piirrän, valokuvaan, veistän, rakennan, soitan, laulan ja teen taidegrafiikkaa.


Mikä kiinnostaa tällä hetkellä? Violetti ja keltainen. Sienet ja koirat. Itsetutkiskelu, rajojen asettaminen, feminismi. Asetelma- ja maisemamaalaus. Taidegrafiikan mankelointi. Jyrki. Sarjakuvat. Sähkökitaran ja rumpujen soittaminen. Lennokkaat siveltimenvedot, itsetehdyt pigmentit, hiekka. Oman arvomaailman pohtiminen. Yhteisöllisyys. Elävän mallin piirtäminen. Missä ja minkälainen paikka työhuoneesi on sinulle? Olen työskennellyt viimeiset kaksi vuotta Vallilassa kaverini työhuoneen nurkassa, mukavasti mutta hyvin ahtaasti. Joulukuun alussa olen muuttamassa uudelle huomattavasti tilavammalle työhuoneelle Merihakaan. Se on ihanaa, en malta odottaa. Mikä on näkemyksesi taidekuvioista Suomessa? Ainakin nuorten tekijöiden keskuudessa tuntuu olevan kannustava ilmapiiri. Ihmiset fiilistelee toistensa tekemisiä. On monenlaista toimijuutta, ja taiteen määritelmä tuntuu aika löyhältä. Semmoista kommenttia harvemmin kuulee, ettei jonkinlainen tekotapa olisi riittävä, tai ettei se olisi taidetta. Ei ole tarvetta määritellä asioita. Suhtaudutaan avoimesti ja uteliaisuudella kaikennäköiseen tekemiseen, ja myös haastetaan konventioita. Välillä kaipaisin enemmän rehellisyyttä, suoruutta. Joskus tuntuu, ettei uskalleta olla eri mieltä toisten kanssa: kritisoida tai kyseenalaistaa, tai edes kysyä. Vältetään konfliktia ja huonoja fiiliksiä. Keskustelua ei sitten kauheasti synny. Mutta se on ajan henki ehkä muutenkin, ei pelkästään taidemaailmassa.



Mitä muita projekteja sinulla on meneillä? Piirrän ensimmäistä sarjakuva-albumiani. Tarkoitus olisi saada se valmiiksi alkuvuonna 2022. Sen lisäksi viimeistelen kuvataidekasvatuksen maisteriopintojani; teen gradua, jossa kokeilen ja kartoitan erilaisia kokeellisia taidegrafiikan menetelmiä. Valmistun keväällä 2022. Olen rumpali ja teen myös bändihommia. Haaveilen soolosähkökitaristin pestistä jossain nössöbändissä.

Mistä unelmoit? Haluaisin elää pelotonta ja vapaata taiteellista elämää. Haluaisin aikaa, tilaa ja voimia luoda ja mietiskellä. Joskus tulevaisuudessa haluaisin omakotitalon maalla, sinne koiran, ehkä kasvimaan, ja paljon tilaa ympärille. Rakentelisin, sienestäisin, maalaisin. Lähitulevaisuuden haaveita on sarjakuva-albumin valmistuminen, omien öljymaalien tekeminen, vegaaniksi ryhtyminen, jotkut hyvät tanssibileet ja satulatuoli uudelle työhuoneelle. Yhteisöllisyyttä kaipaisin myös elämääni enemmän.