Miten aloitit tekemään keraamisia maljakoita?
Aloin tekemään pikkumaljakoita lasten tuomille kukkasille. Sitten ne alkoivat kasvaa isommiksi ruukuiksi.
Voitko kertoa työskentelystäsi: mistä ammennat ideoita, miten työskentelet, minkälaisia materiaaleja käytät?
Minulla on ajatus muodosta ja koosta, mutta annan ruukkujen myös muotoutua tehdessä, vähän sattumanvaraisesti. Lähtökohtana voi olla jokin tapahtuma tai tunnelma, tai sitten vaan tutkin muotoa ja pintaa tai väriä. Ruukku esineenä on kiehtova. Se pitää jotain sisällään.
Ruukut ovat minulle päiväkirjamaisia. Ne säilövät ajatuksia. Valmistan ruukut käsinrakentaen makkaratekniikalla ja nipistelen seinämät ohuiksi. Työskentelyn rytmi on aika hidas. Ruukkujatehdessä tavoitan rauhallisen mielentilan, koska niitä ei voi hoputtaa. Tykkään kokeilla erilaisia savilaatuja niiden erilaisten sävyjen ja tuntuman takia.
Valmistan myös pienissä sarjoissa käyttöesineitä ja pienistä keramiikkapalasista koottuja seinäteoksia.
Onko sinulla tiettyjä ihmisiä, esikuvia tai asioita, jotka ovat vaikuttaneet sinuun tai tekemiseesi erityisesti?
Joskus opiskeluaikoina näin Rakennustaiteen museossa Länsi-Afrikan ruukunvalmistusperinnettä esittelevän hienon näyttelyn. Ehkä innostus ruukkuihin on sieltä lähtöisin. Taideteollisessa korkeakoulussa sain opiskella käsinrakennusta Kristina Riskan johdolla. Riska ja Nathalie Lautenbacher, mm. heidän teoksiaan ihailen.
Missä työskentelet ja minkälainen paikka työhuoneesi on sulle?
Minulla on työhuone Saviontaiteilijayhteisön tiloissa Klondyketalossa Saviolla, sekä kotona Sipoossa vanhasta kanalasta kunnostettu pikku pihastudio. Saviolla on ihana eri tekniikoilla työskentelevien taiteilijoiden työyhteisö ja kotona voin työskentelyn lomassa juoda kahvia puutarhassa.
Mikä kiinnostaa sinua ja tuo iloa tällä hetkellä?
Maisemassa oleminen. Metsä, puiden rungot, sienien ja kääpien muodot ja värit. Meri, horisontti, aallot, rantakalliot, tuuli. Säätilojen tarkkailu, aamut.
Leena Keränen oli osa Marcyn Unraveling näyttelyä
