"Sekä Rekalla että minulla taiteen tekeminen on alisteista muulle tekemällemme työlle. Rekalla on lastenkirjakustantamo Etana editions, minulla käyttökeramiikkasarjani Raaka Rå. Näillä töillämme mahdollistamme taiteellisen työskentelyn, mutta se tarkoittaa myös sitä, että kätemme ja ajatuksemme ovat sidottuja näissä arkisissa velvotteissa. Taidetta tehdään, kun raivaamme kalenteriimme varta vasten aikaa. Toisaalta siinä on se etu, että työn alla olevia aiheita ja niiden fyysistä toteuttamista tulee harkittua tarkoin. Työ valmistuu ja kypsyy alitajunnassa pitkään, ja kun varsinaisen tekemisen aika on, syntyy useimmiten kerralla valmista."
Mitkä teemat ovat läsnä työskentelyssänne? Kiinnostavat teemat vaihtelevat, mitään tarkkaan rajattua aihealuetta on vaikea nimetä, niin moni asia kiinnostaa, ja niitä haluaa tutkia. Jotkut aiheet jäävät pidemmäksi aikaa mielen päälle, jotkut ohittaa nopeammin. Kaikkeen ei valitettavasti ehdi tarttua.
Tällä hetkellä olemme yhdessä kuvittaja Reka Kiralyn kanssa työskennelleet syystalvesta 2021 lähtien juurien tuntemisen sekä juurettomuus -teemojen kanssa. Aiheet spontaanisti nousivat molempien taustoista. Reka on syntynyt ja nuoruutensa elänyt Unkarissa, mutta muuttanut Suomeen jo 20 vuotta sitten. Pitkästä ajasta huolimatta hän tuntee itsensä täällä juurettomaksi, Unkari ei enää tunnu ihan omalta, mutta vielä sitä ei ole Suomikaan.
Oma juurettomuuteni on ylisukupolvista. Molemmat vanhempani ovat toisen maailmansodan aikana joutuneet jättämään kotinsa, samalla heidän ydinperheensä ovat väkivaltaisesti hajonneet ja siteet jäljellä oleviin ohentuneet, toisiin katkenneet täysin. Äitini joutui lapsena jättämään Sortavalan ja kadotti samalla biologisen äitinsä, isäni pakeni Inkerinmaalta ja menetti oman isänsä Leningradin piirityksessä. Synnyinkaupunkini Porin jätin itse opiskelujen takia jo 18-vuotiaana, nyt kymmeniä vuosia Helsingissä asuneena juureni eivät ole kovin syvälle tännekään uponneet.
Rekan kanssa asiaa pohtineena olemme tiedostaneet, että ihminen kyllä tarvitsee juurensa, mutta mikään maa tai kaupunki ei ole ainoa paikka juurtua ja kotiutua. Olemme molemmat kasvattaneet juuremme taiteeseen, se on hyvä koti ja perusta, josta voi ponnistaa ehjänä ja vahvana elämässä eteenpäin, se myös kulkee mukana aina ja kaikkialle.
Yllättäen tämä juurettomuusteema nousi esille tänä keväänä Ukrainan sodan vuoksi. Oli uskomatonta miten ajassa kiinni taiteen tekemisemme yht´äkkiä oli, se ravisteli ja pelotti, ja työmme merkitys syventyi entisestään. Miten kuvailit työskentelyprosessianne? Nyt esillä olevat työt ovat kaikki syntyneet melkolailla samalla tavalla. Lyhyesti sanottuna minä valmistan keraamisen esineen, jonka Reka sitten maalaa. Suuret linjat kuitenkin vedämme yhdessä ennakolta, pohdimme minkä aiheen saamme toteutettua minkäkin tyylisellä objektilla, millä muodoilla, väreillä ja kuvastolla. Pallo pomppii välillämme hyvin vaivattomasti, eikä erimielisyyksiä ole. Avoin kommunikaatio sekä yhteinen tiedossa oleva päämäärä pitää suksemme hyvin samalla ladulla. Mitä kiinnostaa kotinäyttely -konseptissa? Kotikonsepti on meille molemmille erittäin mieluisa. Teemme työtämme hyvin ihmislähtöisesti, inhimillisyys ja lämpö ovat arvojamme, ja kotigalleria tuntuu mukavan intiimiltä tavalta saavuttaa yleisöä taiteellemme. Mitä muita projekteja tai näyttelyitä teillä on tulossa. Tämä Juuret / Roots -projekti jatkuu ainakin vielä alkuvuoden 2023. Tulemme rakentamaan aiheesta installaation, johon äänimaiseman tekee säveltäjä-muusikko Tapani Rinne (mm. RinneRadio) ja teokseen oman osuutensa tekee myös muusikko-kirjailija Anna Järvinen. Hänelläkin on omaa kokemusta käsittelemästämme teemasta. Suomessa syntynyt ja Ruotsiin lapsena perheensä mukana muuttanut Anna kirjoittaa meille ajatuksiaan aiheesta. Installaatio tullaan näkemään Hanasaaren kulttuurikeskuksessa keväällä 2023 ja ainakin Tampereella galleria Saskiassa touko-kesäkuussa 2023.
